Kymmenen askelta kesämökin kuistilta

...oli isännän suosikkiohjelmia menneinä vuosina. Tuon luonto-ohjelman idea oli se, että ei tarvitse matkustaa Serengetin kansallispuistoon kokeakseen luonnon läsnäolon. Se löytyy ihan vierestä. Ja näin joulupäivän tyynenä pakkasaamuna saatiin vielä fiilisbonusta matkantekoon.

Se me tiedettiin jo entuudestaan, että metsolla on reviiri tuossa ihan lähellä. Mutta homenokka on näyttäytynyt varsin harvakseltaa ja jahtikauden aikana tuskin lainkaan. Nyt se kuitenkin päästi meidät pöytänsä ääreen. Heikot on antimet myös näin juhlapyhinä, kun täytyy männyn neulasilla päivästä toiseen elää. Ja oksat rätisten se lähti, kun yritin tehdä tuttavuutta. Ei joulumieltä lainkaan.

HAKOMISMÄNTY

PÖYDÄN ALUS SIIVOAMATTA

Puhdas lumi paljastaa, että on täällä muitakin ollut liikkeellä. Kun tultiin lähisuon laitaan, alkoi ilmassa tuoksua vastustamaton teeren tuoksu. Kuono ylhäällä yritin etsiä sen alkulädettä puista, mutta lintuja ei näkynyt missään.Tuoksun alkulähde löytyikin maasta. Isännän laskujen mukaan yöpymiseen käytettyjä kieppejä oli pienellä alueella yli 30.

NAARASTEEREN KIEPPI

Ennen teeriparven laskeutumista kieppeihin on saman suon laitaa kulkenut metsäjänis ja sen jälkiä seuraten kettu. Olisi kai repolainen linnut lumen alta haistanut, jos ne siellä olisivat jo olleet. Nyt jälkijono kulki kieppien vierestä, eikä kettu ollut reitiltään poikennut.

Täytyy kuitenkin todeta, että on onni olla kunnon hajuaistilla varustettu koira. Taisi olla Kekkonen, joka totesi, että "niin on jos siltä näyttää". Turhan paljon jää ihmisiltä kokematta, kun liikkuvat luonnossa vain näkö- ja kuuloaistinsa varassa. Mutta yhtä eläintä en minäkään ole onnistunut näkemään, kuulemaan enkä myöskään haistamaan. Isäntä kutsuu sitä maisemaksi. Ulla kertoi, että usein isäntä pysähtyy metsästysreissulla ja toteaa, että "onhan hieno maisema". Kertaakaa se ei ole edes yrittänyt sitä ampua. Ja niin tänäänkin, "istuppa Tyyne siihen, on niin mukavan näköinen maisema, että otetaan teistä kuva". Jokin aisti meiltä koirilta siis kuitenkin puuttuu.

TYYNE JA SUOMAISEMA

 



 

Hyvää tahtoa

Topi palasi saunan lauteiden alta hyvää tahtoa puhkuen. Inkojen ennustama maailmanloppu ei sitten tullutkaan ja vuoden kiertokin kääntyi kohti tulevaa jahtikautta. Hyvä vire jatkui, kun Topi ilmoitti, että blogitekstin kirjoittamiseen liittyvät työehtoerimielisyydet on saatu ratkaistua hyvässä yhteisymmärryksessä isännän kanssa. Samassa yhteydessä soviittin myös kiista kolmen päivän koulutustakuusta: Tyyne pääsee Namusillan järjestämälle kolmen päivän koulutusreissulle Korpilahdelle Tyynelään, Ulla pääsee Helsingissä kolme kertaa agilityharjoituksiin ja Topi kolme kertaa sorsanpyynnin aloitukseen (aloituspäivät 2013, 2014 ja 2015). Topi haluaa näin toimia esimerkkinä työurien pidentämiselle.

 

Ja koska ilma suorastaan väreili hyvää tahtoa,päätettiin julkaista saman tien uudenvuodenlupaukset.

Tyyne: Lupaan noutaa sorsat vedestä ilman, että isännän täyty lähteä mukaan uimaan.

Ulla: Lupaan imuroida karvanlähdön aikaan omat karvani ja tehdä niistä Raahen Härkätorin puistoon tilataideteoksen nimeltään "Karvatonna on hyvä olla - imuri tukossa".

Topi: Lupaan, että Raahen alueelle suunnitellut energiantuotantoon liittyvät näkemykset saadaan yhteensovitettua siten, että löydetään ratkaisu, missä huomioidaan sekä kansantaloudelliset että aluetaloudelliset näkökulmat suhteessa Rion biodiversiteettisopimuksen ekologisen kestävyyden ja Kioton ilmastosopimuksen prinsiippien reflektioihin paikallistasolle.

 

 

 

 

 

Pääluottamuskoira

Pääluottamuskoira Topin tiedote 16.12.2012:

Olen julistanut Tyynen blogin (namusillankultapiisku.blogspot.com) työsaartoon. Syynä on jumiutuneet työehtosopimusneuvottelut. Vaadimme papanoiden höysteeksi koiranmakkaraa. Nollalinja ei nyt riitä.

Toistaiseksi teemme ainoastaan kuutamokeikkaa:

K12

Meillä koirilla homma menee niin, että emo suojelee pentujaan liialta väkivallalta murahtamalla. Siis kun roikutaan sisrusten turkissa liian pitkään tai kiskotaan emoa hännästä tai uhitellaan vanhemmille koirille tai ...pieni ärähdys ja kulmahampaiden vilahdus rauhoittaa kummasti.

 

Ihmiset ovat kehittäneet systeemin, jota kutsutaan lainsäädännöksi. Tiiliskiven paksuisista kirjoista voi katsoa, miten voi toimia eri tilanteissa. Sitten on olemassa toinenkin systeemi, jota kutsutaan lain tulkinnaksi - se tarkoittaa sitä, että ollaan eri mieltä siitä, mitä lakitekstillä tarkoitetaan. Tämän Topikin sai kokea itsenäisyyspäivänä. Topilta nimittäin evättiin mahdollisuus katsoa Tuntematon sotilas, koska kuvaohjelmalain mukaan: ” Kuvaohjelman tarjoajan on huolehdittava siitä, ettei kuvaohjelma, jonka ikäraja esimerkiksi väkivaltaaisuudesta ohtuen on 7, 12 tai 16 vuotta, ole tätä ikärajaa nuoremman katseltavana." Ja kaikkihan tietävät, että Topi täyttää 12 v vasta tulevana kesänä. Näin ollen Mediakasvatuskeskuksen mukaan Tuntemattoman sotilaan (K12) voi siis näyttää päivällä alle 12-vuotiaalle, jos hän katsoo sen aikuisen seurassa. Tätähän ei televisiokanava kykene varmistamaan, siksi Tuntematon siirrettiin alkamaan vasta klo 17.00, mikä taas ei sopinut Topille, koska se ei vaan sopinut Topille.

 

Mutkikkaaksi asia meni, kun oikeustieteen tohtori Riitta Ollila kritisoi YLE:n radiouutisissa Tuntemattoman sotilaan lähetysajan siirtoa. Hänen mukaansa sinänsä lainmukaista siirtopäätöstä ei olisi pitänyt toteuttaa eli lakia ei olisi pitänyt noudattaa. Mutta kuitenkin asianmukaista olisi ollut, jos asiaan oltaisiin puututtu jälkikäteen ja annettu varoitus sekä mahdollisesti uhkasakko siltä varalta, ettei lainvastaista toimintaa toistettaisi. Aivan.

 

Päätettiin mekin sitten uhmata lakipykäliä tekemällä oma elokuva Tuntemattomista kaukopartiokoirista. Siinä pääosan esittäjä tuntematon Topi johdattaa tuntemattoman Tuune ja Ullan kohti tuntematonta määränpäätä. Seuraavassa trailerissa näemme kuinka lopen uupuneet tuntemattomat partiokoirat joutuvat tulemaan toimeen tuntemattomilla luonnon antimilla, koska eväät ehdittiin hotkaista kasarmilla jo ennen päiväkäskyä:

 

 

 

Historian siipien havinaa

Aluksi toimituksemme haluaa onnitella kaksivuotissyntymäpäivätietokilpailumme voittajaa. Vastauksia kertyi niin paljon, että jouduimme suorittamaan arvonnan Tapanin ja Arton kesken. Molemmat vastanneista tiesivät Jimi Hendrixin syntymäpäivän ja Foxiladykin on varmasti tuttua kamaa. Arpa suosi tällä kertaa Artoa Temmekseltä, toimitamme palkinnon henkilökohtaisesti.

Mutta nyt asiaan, nimittäin Raaheen ja sen historiaan. Topi nimittäin kertoi, että kaupingin historiaan liittyvä kamala vääryys korjataan vuoden vaihtuessa. Ullan arvelu siitä, että kyseessä on jonkinsorttinen sotaretki sukuni synnyinseuduille Englantiin, osoittautui kuitenkin vääräksi. Raahelaiset eivät siis aio tehdä kostoretkeä saadakseen hyvityksen siitä, että engelsmannit kävivät Oolannin sodan aikaan vuonna 1854 polttamassa Varvissa 13 laivaa ja läheltä piti ettei viljamaksiinikin palanut. Topin mielestä raahelaiset oivat rauhaa rakastavia ihmisiä ja heille riittää tuon hävityksen hyvitykseksi se, että aikanaan Englannin Kveekkari-liikkeen jäsenet tulivat omantunnontuskiin ja lähettivät Raaheen anteeksipyyntökirjeen ja rahaa. Näillä rahoilla rakennettiin Pitkäänkariin noin kolmen kilometrin mittainen pätkä suoraa tietä.

Ei siis Oolannin sota, vaan rautatie - tai tarkemmin sanottuna sen puuttuminen. Urbaani, sukupolvelta toiselle jo äidinmaidossa siirtyvä legenda, on nyt saamassa päätepisteen. Raahelaiset ovat jo riittävän kauan kärsineet henkisesti siitä, että - legendan mukaan - paikalliset laivanvarustajat estivät rautatien tulon kaupunkiin, jotta siitä ei aiheutuisi ongelmia meriteitse tapahtuvalle rahtiliikenteelle. Tilapäistä helpotusta on tuonut ainoastaan se, että vuonna 1899 valmistui yksityinen pistorata kaupunkiin, mutta varsinaista ohikulkevien junien riemua kaupunkilaiset eivät ole koskaan saaneet kokea. Nyt kaikki muuttuu, kun Vihannin kunta ja Raahen kaupunki lyövät hynttyyt yhteen 1.1.2013. Silloin Vihannin rautatieasemasta tulee osa Raahea. Ullakin ymmärsi historiallisen tilanteen, kuinka mielessään voi  kuvitella konduktöörin kailottavan junassa "seuraavaksi Raahe", Ullallahan tuosta junassa matkustamisesta on jo kokemusta toisin kuin minulla. Ja eihän tuonne Vihannin asemalle on matkaa 35 km. Topi lohdutti meitä lainaamalla trumpetisti Louis Armstrongin - ensimmäinen ihminen kuussa - sanoja: Se voi tuntua suurelta matkalta villakoiralle, mutta on pieni askel labradorille.

VIHANNIN ASEMA 2.2.2012

Juhlaviikonloppu

Kaksivuotissyntymäpäivieni fiilistely alkoi jo perjantai-iltana Kärsämänkylällä, kun kuunneltiin isännän kanssa Puhelinlangat laulaa munkkikahvin ja puruluun kera. Ensimmäinen virallinen ohjelmanumero oli minulle kuitenkin täydellinen yllätys; en ollut uskoa korviani, kun isäntä kertoi lauantai-aamuna, että nyt lähdettäisiin syntymäpäivän kunniaksi talvisorsalle.

Että mitä?

Ei siinä muu auttanut, kuin vetäistä tulehduslääke kuonoon vesihännän varalle ja menoksi.

 

Sorsamaastoa marraskuun lopulla

Juhlinta jatkui kaksivuotisnoutoharjoituksella Vihannissa. Kaverikoira Foxin kanssa tehtiin kimppatreeniä. Tähän "asetelmaan" - Foxi ja minä - liittyy myös kaksivuotissyntymäpäiväjuhlatietokilpailun kysymyksen vihje: Kuka edesmennyt kitarasankari täyttäisi 70 vuotta neljä päivää oman syntymäpäiväni jälkeen. Juhlapalkintona on oikein vastanneiden kesken arvottava saludo-paketti, vastaukset sähköpostiin 27.11.2012 mennessä.

Mika Kaijanen johtaa Raahen puhallinorkesteria

Viikonloppu huipentui Raahen puhallinorkesterin juhlakonserttiin.

 

Kiitän kaikkia kaksivuotisjuhlaviikonlopun tapahtumien järjestelyihin osallistuneita.

 

 

 

Avoin kirje

Ulla julkaisi netissä avoimen kirjeen:


Munkkivuoressa 15.11.2012
Ulla

Hei Tyyne ja Topi

Terveiset täältä Munkkivuoresta. Palaan piakkoin kotiin viettämään Joulua. Toivottavasti kirjoittamani runo auttaa teitä kestämään odotuksen. Runon nimi on Nosta lippu salkoon ja se menee näin:

Nään tutun tien nyt edessäin
ja se mutkitellen johtaa Kärsämänkylälle päin.
Me viisi viikkoa sitten sitten erottiin, nyt kirjoitin,
jos vain vapaa oot sä niin, luokses saapuisin,
luokses saapuisin.

Jos sä lipun nostat salkoon tiedän sen,
että turhaan luoksesi tullut en (tullut en)
mut jos mä näänkin salon aivan tyhjillään,
on parempi kun, sä unohdat mun, sua mä vaivaa en,
mä lähden pois mut jos vain lipun nään, (silloin) mä luokses jään.

Mä kertaan menneen mielessäin,
ja sen tiedän etten enää tekis näin,
on Munkkivuoressa aikaa aatoksiin,
mä aattelin, jos mun huolit vielä niin
toiveet täyttyiskin, toiveet täyttyiskin.

Jos sä lipun nostat salkoon tiedän sen,
että turhaan luoksesi tullut en (tullut en)
mut jos mä näänkin salon aivan tyhjillään,
on parempi kun, sä unohdat mun, sua mä vaivaa en,
mä lähden pois mut jos vain lipun nään, (silloin) mä luokses jään.

Jos sä lipun nostat luokses jään,
Jos sä lipun nostat luokses jään,
Jos sä lipun nostat luokses jään,
Jos sä lipun nostat luokses jään,
Jos sä lipun nostat luokses jään..



MATKALLA POHJOISEEN

Kipsissä

Topi luki isännän Jahti-lehdestä (4/2011) haastattelun, jonka mukaan ympäristöministeri Ville Niinistö pitää haulikkometsästystä kyseenalaisena. Niinistö sanoo Jahdin haastattelussa, että metsästäjien pitäisi käyttää välineitä, joilla metsästys tapahtuu eettisesti oikein:

"Haulikkometsästyshän on tältä kannalta vähän kyseenalaista", Niinistö sanoi haastattelussa. Lopuksi
  ministeri muistutti kuitenkin, "ettei asia kuulu ympäristöministerin vastuualueeseen".

Topikaan ei osannut kertoa, miksi kiväärillä tapahtuva sorsastus olisi eettisesti parempi tapa metsästää, mutta tuosta ministerin mainitsemasta vastuualueesta Topilla oli sisäpiiritietoa:

Meillä koirilla tuo vastuualuekysymys on helppo ratkaista. Se on aina johtajalla. Jos lauman pomo menee kipsiin, niin vaihdetaan johtajaa. Näin asiat eivät pääse kriisiytymään. Topi kertoi, että ihmisten vastuualue sijaitsee Raahesta noin 200 km itään. Siellä on sellainen kipsisakka-allas, paikkaa kutsutaan Talvivaaraksi. Sitten kun allas täyttyy, niin alkaa kriisi.Niin kauan kuin altaassa on tilaa, voi vaikeasta tilanteesta selvitä selittämällä, että vastuu kuuluu jollekulle muulle.

 

Topi tiesi, että sen kotiseuduilla Itä-Suomessa ihmisiä huolestuttaa kaivostoiminnan aiheuttamat ympäristöongelmat, siksi kipsisakka-altaalle on kerääntynyt ihmisiä eri puolilta Suomea. Siellä taas pohditaan, kenen vastuualueeseen ongelmien ratkaisu kuuluu. Ympäristöministerillä on selkeä näkemys asiasta (ympäristöministeriön tiedote 7.12.2012):

"Vastuu kaivannaisteollisuuden ongelmien ehkäisystä kuuluu myös muille kaivostoimintaa säänteleville viranomaisille kuin ympäristöviranomaisille. Tämän vuoksi perustetaan erityistilannetyöryhmä, mihin kutsutaan kutsutaan niin MMM:n, TEM:n, Kainuun ELY:n, AVIen, TUKESin, STUKin kuin SYKEn sekä THL:n edustus ja tarvittaessa asiantuntijoiksi voidaan kutsua oikeusoppineita".

 

Huojentunein mielin päätimme sitten lähteä metsäretkelle, onneksi metsien hakkuisiin liittyvät ongelmat on ratkaistu jo ajat sitten. Esimerkiksi suuria avohakkuita ei suosita, koska ne pilaavat maiseman.

 



PIENIMUOTOISTA METSÄHAKKUUTA LUHALLA 9.11.2012

 

 

 

 

Ilmavaiva

Nyt marraskuun pimeydessä on aikaa kuunnella ihmisten uutisia. Suosikkitoimittajamme on yleisradion Petteri Löppönen, sillä on parhaat jutut. Varsinkin viiden uutiset on ihan huippu. Vaikea siinä on Topinkin olla totisena, vaikka kuinka yrittäisi. Olemme huomanneet, että Petterin taktiikkana on ujuttaa ihmisten arvostamaan pääuutislähetykseen täyttä soopaa. Varmaankin on uutistoimituksessa pitkäveto käynnissä siitä, että menikö lähetys tänään ihan täydestä.

 

ISLANNIN ILMATILA

Perjantaina Petteri kertoi ihan pokkana uutisen, jonka mukaan suomalaiset aloittaisivat Islannin ilmavalvonnan keväällä 2014. Että siis Suomesta lentäisi kolmeksi viikoksi hornetteja Pohjois-Atlantille huolehtimaan siitä, että kukaan ei lennä liian lähellä Islantia. Valvonta olisi sellaista, että jos tuntemattoman Suomen itäisen suurvallan lentokoneet tulisivat lähelle saarta, suomalaiset suhauttaisivat paikalle ja heiluttaisivat siipiä (Topi tarkensi, että siten kuin suoliosuman saanut heinäsorsa), koska niihin ei saa olla kiinnitettynä aseita (Topi tarkensi, että esim. päällekkäispiippuista haulikkoa). Tämän seurauksena tuntemattoman itäisen suurvallan koneet säikähtäisivät ja lentäisivät takaisin kotimaahansa. Hyvä Petteri.

 

Ullan mielestä tuo uutisankka (Topi tarkensi, että uutispuolisukeltaja) oli turhan helppo kaikille, jotka ovat nuoruudessaan hurjalla 1980-luvulla katsoneet Tom Cruisen tähdittämän Top Gun-elokuvan.

Avara luonto

Vietettiin viikko syyslomaa Kärsämänkylällä. Ullan suosikkiohjelma Avara luonto jäi näkemättä, koska antennia ei ole eikä kuulemma tule. Mutta oli luonto avara Kärsämänkylällä, saatiin todistaa kuinka nopeasti maisema muuttuu kun tuuli kääntyy pohjoiseen:

TIISTAI 23.10.



TORSTAI 25.10.

PERJANTAI 26.10.

 

LAUANTAI 27.10.

Syyslomalle sijoittuu perinteisesti myös sorsastuksen päättävä ns. "lopetusviikonloppu". Periaatteena on, että periksi ei anneta. Oli luonto kuinka avara tahansa, olosuhteet eivät ole este, korkeintaan hidaste. Hieman kyllä lauantai-aamuna Ullan ja Topin kanssa ihmeteltiin, kun Lauri testasi sorsapillin toimivuutta talvisäässä. Tiedossa oli kuulemma varma paikka, mistä on ennenkin pakkassorsat ammuttu:

 

 

 

 

 

Topi valtuustoon

Topi on antanut suostumuksensa tulla valituksi seuraavaan Kennelliiton valtuustoon. Topin yksi vahvuuksista on kansainväliset suhteet (international connections between dogs of the world), joten saunassa järjestetty tiedotustilaisuus oli sen mukainen:

Ulla: Mikä on vaaliteemasi?
Topi: Let there be light.

Ulla: Miten aiot toimia syrjäytymisen ehkäisemiseksi?
Topi: When you find yourself in times of trouble, Topi comes to you -
speaking words of wisdom, let it be.

Ulla: Mikä on elämässäsi tärkeintä?
Topi: I see skies of blue and clouds of white -
The bright blessed day, the dark sacred night -
And I think to myself what a wonderful world

Ulla: Kerro vahvuuksistasi
Topi: Im a wheel, Im a wheel - I can roll, I can feel,
and you can't stop me turning.
Cause Im the sun, Im the sun -
I can move, I can run,
But you'll never stop me burning -
Im the man on the silver mountain.

Ulla: Mikä saa sinut surulliseksi?
Topi: There's a feeling I get when I look to the west,
And my spirit is crying for leaving.

Ulla: Miten olet onnistunut pysymään sinkkuna?
Topi: Finished with my woman 'cause she couldn't help me with my mind.

Lopuksi julkaisemme Topin virallisen vaalikuvan:

Kuva: Janita Autio

Momentum

Haapanoiden muutto on alkanut. Ulla tiesi kertoa, että se on merkki siitä, että syksy on kääntymässä kohti talvea. Niiden mentyä ainoastaan sitkeimmät pohjoisen heinäsorsat jäävät odottamaan vesien jäätymistä, sitten on pakko lähteä etelään. Ulla sanoi kokevansa sielullista sisaruutta noiden villisorsien kanssa. Pian olisi aika muuttaa etelään, Helsinkiin. Topi kommentoi hieman happamalla äänellä, että pullasorsat ne Töölönlahdella talvehtivat, eikä Ullalla ja pullalla ole kuin yhden kirjaimen ero.

Ulla kertoi myös varmistaneensa tulevan syksyn ykköskoiran asemansa tämän aamun noudolla. Isäntä oli siinä saanut pilliin puhallella ja ohjauskäskyjä antaa, vaikka Ulla väitti tienneensä koko ajan, missä saalis on. Haapanan päädyttyä jahtireppuun, isäntä oli itse luvannut hakea Ullan takaisin Helsingistä ennen uuden metsästyskauden alkamista, ettei tarvitse ahtaasti junassa matkustaa. Niissä kun tahtoo olla huono ilmastointikin. Ulla lohdutti minua, että aikaa myöten sinäkin opit, että milloin on momentum - hetki jolloin kannattaa tehdä juuri niin kuin käsketään.

Stadilainen

Ulla leuhki, että siitä tulee stadin tyttö, aikoo nimittäin muuttaa Helsinkiin. Karistaa Raahen ja Kärsämänkylän pölyt jaloistaan. Eikä mihinkään Itä-Helsinkiin, vaan Munkkivuoreen. Siellä kun on mukavia lenkkimaastoja.

Jatkossa aika kuluu shoppaillessa ja kaupungilla hengaillessa. Elämä muuttuu täysin, esim. siellä sitten liikutaan dösällä ja sporalla, eikä Kallelta ostetulla Tojotalla. Käyttölinjaisia labbisuroksia ei vilkaistakkaan Täytyy olla näyttelylinjainen, että edes viitsii nuuhkaista. Muuttokuorma vietiin tänä viikonloppuna valmiiksi ja Ulla aikoi sanoa soronoo heti, kun jahtikausi loppuu.

 

Topi huuteli saunan lauteiden alta, että sille on tarjottu töitä samasta taloyhtiöstä kuin mihin Ulla aikoo muuttaa. Oli ihan hasardina lähettänyt työanomuksen. Tehtävänä olisi valvoa, että alueella ei liiku asiattomia kulkukoiria. Työetuna olisi oma toimisto. Topi oli luvannut harkita tarjousta vakavasti.

 

 

TOPIN TOIMISTO

 

 

TYHYä

Isäntä kertoi, että hänen työpaikallaan on sellainen Markus-setä, joka vastaa TYHyä eli työhyvinvointia edistävien matkojen ideoinnista. Tyhyreissun tarkoitus on, että kun sieltä kotiudutaan, on vointi entistäkin parempi ja taas jaksaa tehdä työpaikalla täysipainoisesti töitä. Moisesta ei olisi kannattanut kehua retostella Topin kuullen. Topi kun ei (oman kertomuksensa mukaan) saanut koskaan osaansa koirien TYHY-toiminnasta. Että minä mukamas olen käyttänyt koko lauman TYHY-kiintiön lukuisilla matkoillani Namusillan kennelin koulutuspäiville.

 

Topin tyhyreissu alkoi tiistai-aamuna klo 04.47. Silloin talon tyttären huoneesta alkoi kuulua ryminää ja oven takaa kömpi esiin surkean näköinen Topi. Topilla ei takajalat pitäneet. Isäntä siinä nieli tippa silmässä aamujogurttiaan ja jutteli lauman vanhemmalle lohduttavia sanoja. Päätettiin, että ei muu auta kuin Annin lähteä viemään Topi Ouluun eläinlääkäriin. Topi pötkötteli auton takapenkillä menomatkan mukavasti maisemia katsellen. Perillä Topia jo odotettiinkin, eläinlääkäri ensin tutki ja tunnusteli, sitten kuvattiin oikein röngenillä. Makoisat unet siinä sai ottaa. Sitten kiltti lääkäri katsoi kuvia ja kutsui oikein kollegankin katsomaan kuvauksen tulosta;
harvoin kuulemma näkee noin vanhalla koiralla näin hyvässä kunnossa olevia lonkkia ja luustoa. Muutenkin melkein 12 vuotiaan noutajan sisälmystö tuntui olevan priimakunnossa.

 

Mukava on tällaiselta tyhyreissulta kotiin palata. Topi sai lisäksi oikein kirjallisen lääkärin lausunnon siitä, miten hyvässä kunnossa on. Hieman on isännän suunnasta kuulunut jurnutusta, että tuolla 163 euron hinnalla (+ polttoainekulut) Topi olisi vaikka voinut tilata taksin ja ajella pitkin rantateitä sorsia katselemassa ja maisemia ihailemassa.

Topin TYHY-todistus

 

Mielen rauhaa

Topi on mökkireissun jälkeen viihtynyt jälleen omalla mukavuusalueellaan saunan lauteiden alla. Mukavuusaluetta voisi nyt kutsua toimistoksi, sillä siellä on jalostunut ajatus yritystoiminnan aloittamisesta. Yhtiömuoto on viellä selvittelyvaiheessa, osakeyhtiö on kuitenkin poissuljettu, koska Topi ei halua mitään kokouksia järjestettävän, missä voitaisiin esittää esimerkiksi toimivan johdon vaihtamista. Sitä paitsi Topin tilalle ei kuitenkaan löytyisi toista huippujohtajaa. Perheyritys ei tule kuuloonkaan, koska Topi ei halua sekottaa perhe- ja työasioita. Siis luultavasti kyseeseen tulee toiminimi Topi Corporations.

 

Topin yritysidea perustuu seuraavaan ajatusketjuun: Koska ihmiset ovat stressaantuneita ja kiireisiä, he kaipaavat luontoon - luonto tarjoaa heille seesteisiä elämyksiä - tästä syntyy tunnetila, jota voi kutsua mielen rauhaksi - ratkaisuna on Topi Corporationsin tarjoama nettipalvelu, missä saavutat luontoyhteyden suoraan kotikoneeltasi ilman, että joudut hikoilemaan hirvikärpäsiä, sääskiä ja muita ötököitä vilisevässä luonnossa. Voit tilata Topi Corporationsilta jonkin seuraavista luontoelämyksistä laajakaistan välityksellä:

- Auringon nousu suolla

- Auringon nousu aamulennolla Parhalahdella tai

- Auringon nousu aamulennolla Kurunnevalla

Hieno lahjaidea esim. uudelle ylioppilaalle tai lähihoitajaksi valmistuvalle aikuisopiskelijalle tai hääpäivälahja stressaantuneelle puolisolle tai stressaantuneen ystävän täyttäessä 50 vuotta...mahdollisuuksia on lukematon määrä.

 

Edellä esitetyn yritysidean innoittamana Topi tarjosi minulle ja Ullalle pätkätyösuhdetta proviisiopalkalla. Ensimmäinen työkeikka olikin jo tänään. Tehtävä lankesi minulle, kyseessä oli mainostrailerin kuvaaminen luontoelämykseen "auringon nousu suolla". Ja hyvinhän se meni, varsinkin tuo loppukohtaus, missä luon ymmärtävän katseen tietokoneen ruudun takana katsovan ihmisen sieluun:

 

 

Tyttöenergiaa

Juoksuajat on taas lusittu ja olemme palanneet laumassa normaaliin päiväjärjestykseen, paitsi että Topi sai taas ansaitun lepojakson, kun linnustukseen saattiin tyttöenergiaa. Täytyy myöntää, että tuota energiaa oli kyllä reippaan puoleisesti juoksun ollessa kiivaimmillaan. Ok, tunnustettakoon, että olin korvia myöten rakastunut Ullaan - väliäkö sillä, että edustamme samaa sukupuolta - olisin niin halunnut, että minulla ja Ullalla olisi yhteiset pennut. Rakkaus kun ei  tunne rajoja.

 

Ullan jahtikausi alkoi heti suotuisissa merkeissä. Pohjanmaan tulva-alueilla kun on ollut vesilinnuille onnen päivät. Sen kun on vaan viitsinyt pitää siivilänokan auki viljavainioiden seassa uidessaan. Varsinkin lapsorsilla on nyt ollut evoluutioteorian luonnonvalinta puolellaan; sen verran suuri on tuon puolisukeltajan nokka.

ULLA JA LAPASORSAT

Onneksi Topi ja Ulla eivät olleet näkemässä omaa ensimmäistä heinäsorsaani. Totuuden nimessä sen jahtireppuun päätyminen ei mennyt ihan isännän suunnitelmien mukaisesti. Hirvitti, kun heti olisi pitänyt lähteä outoon lampeen uimaan. Joten päätin(mme), että tämä lintu voitaisiin hakea yhdessä tuumin kahlaten.

 

 

 

 

Kysyn vaan

...että kenen vastuulla on se, kun koirien samppoopurkki on jätetty pesuhuoneessa siten, että sen on joku isäntäväestä käyttänyt melkein tyhjäksi. Likaisella turkilla täytyy raskaan metsästyreissun jälkeen asettua yöpuulle.

Kyseleepi Ulla

Vapauta Topi

Topi palasi jahtikauden aloituksesta lopen uupuneena. Jurnutti minulle ja Ullalle, että saatte seuraavana syksynä säätää juoksuajan sille mallille, että voi itse pitää vuorotteluvapaata jahtikauden aloituksesta. Jussikin oli alkanut facebookissa keräämään adressia "Vapauta Topi - koirallakin on oikeus vanheta arvokkaasti". Tykkäämisiä oli tullut ensimmäisen päivän aikana jo läjäpäin. Sitä paitsi hallituskin neuvottelee juuri näin sorsastuksen aloituksen aikaan vanhuspalvelulaista, missä määriteltäisiin myös noutajille käyttöikä. Peruspalveluministerin mukaan se olisi 0,7 x koiran elinvuodet (20.8. tilanteen mukaan).

Vanhassa vara parempi

Topi hyräili heti aamutuimaan soveltaen Bäddingin Ikkunaprinsessaa, "narttukoiriin ei voi pieni jahtimies luottaa, ne suuren ikävän pieneen sydämeen tuottaa"...sekä Ulla että tyyne juoksussa. Topi kertoi aikovansa odotella boksissa ihan rauhassa, että milloinkahan se isäntä tulee kyselemään, josko Topi 11. kerran lähtisi sorsanpyynnin aloitukseen...

TOPI ODOTTAA 11. JAHTIKAUDEN ALOITUSTA

Kohtaamisia

Isäntä kertoi kohdanneensa uskollisen lukijamme Annelin eräässä sukukokoontumisessa. Anneli oli ilmaissut huolestumisensa blogin hitaasta päivittämisestä. Kohtaamisen päätteeksi isäntä oli luvannut huomauttaa asiasta laumamme jäseniä.

Tuon kohtaamisen innoittamana rupesimme Ullan kassa laatimaan yhteenvetoa siitä, mitä kaikkea olemmekaan kohdanneet kuluneena kesänä. Omasta mielestäni kaksi jännittävintä kohtaamista oli kyykäärme ja Jussi. Varsinkin kyykäärmeen kohtaaminen oli todellinen yllätys. Isännällä oli nimittäin kesällä tapana käydä aamupissalla kesämökin puuvaraston vieressä kasvavan katajan luona. Ja siinähän se kyy köllötteli katajapuskan toisella puolella. Liekö saanut tarpeekseen joka-aamuisesta rituaalista, kun oli niin äkäisenä, että kaula opitkällä sihisi ja näytti minulle kieltään. Toisaalta minun mielestäni ihan ymmärrettävää, mutta ei isännän. Jätän tässä kertomatta käärmeen myöhemmät vaiheet, totean kuitenkin, että kohtaaminen jäi varsin lyhyeksi.

Jussin kohtaaminen oli puolestaan minulle järkytys. Makoilin ihan rauhassa mökin lattialla, kun ovi aukesi ja sisään tuli Jussi. Kuten lähimmät ystävät tietävät, olen oikeastaan sellainen hitaasti lähestyttävä narttu. Toisia ihmisiä siedän paremmin ja toisia huonommin. Esimerkiksi rakennuksella häärivän kirvesmiehen hyväksyin suhteellisen nopeasti,  jo noin kuukauden tutustelun jälkeen. Puoli tuntia siinä sitten möykytin Jussille, kunnes koin, että viesti meni perille.

Topin kohtaaminen oli kesämökillä varminta Toyotassa. Iän karttuessa Topi on oppinut arvostamaan laatuaikaa hyvässä seurassa eli itsensä kanssa - saunan lauteiden alla. Topi ilmaisi halunsa lähteä mökiltä kotiin menemällä jo aamuvarhain Tojotaan istumaan,  näin pystyi varmistamaan sen, että mukana ollaan jos auto jossakin vaiheessa suuntaa kohti Raahea. Topin omasta mielestä sen jännittävin oma kesäkohtaaminen oli Eko-puhallusvillan levittämiseen kehitetty kone. Topi onkin aina ollut erityisen kiinnostunut vihreistä arvoista, ns. ekologisista vaihtoehdoista.

Ullan mielestä mieleenpainuvin kohtaaminen oli Simo-siili. Sen nähtiin menevän kuistin laudoituksen alle. Tuntuikin oudolta, että se viihtyi siellä niin pitkään, yli kaksi viikkoa. Perheen nuoriso kävi kontallaan kuistin edessä lepertelemässä siilille, kunnes sen haju yltyi niin voimakkaaksi, että ihan pahaa teki. Ei ollut Simo sitten kuullutkaan, mitä sille oli juteltu - tämä tuli ilmi siinä vaiheessa kun raatokuoriaisia ilmestyi takakuistille.

Kaaosteoria

Topi kertoi kuulleensa uutisista Higgsin hiukkasesta, joka lopullisesti todentaa tiedemiesten teoreettiset näkemykset maailmakaikkeuden rakenteesta. Fysiikan maailma tuntuu muutoinkin olevan ajankohtainen, nimittäin kanadalainen Rush-yhtye julkaisi kesän kynnyksellä Clockwork angels-levyn, jota olemme Ullan kanssa joutuneet kuuntelemaan autossa matkalla Kärsämänkylälle. Se on meidän molempien mielestä aivan kauheaa soitantaa, josta on vaikea melodiaa erottaa. Topi tiesi, että levyn teemana on maailmakaikkeuden lainalaisuudet. Muutoinkin minulla ja Ullalla on aika vähäinen luottamus tiedemiehiin Higgsin hiukkasista huolimatta. Pienin hiukkanen, jonka tiedämme, on kuivamuonan turpoamaton papana. Sitä pienemmillä hiukkasilla ei ole mitään merkitystä vaikka niitä kuinka Cernin hiukkaskiihdyttimistä etsittäisiin.

KÄRSÄMÄNKYLÄN KAAOSTEORIA

Uuni

Oltiin jälleen Jyväskylässä harjoittelemassa noutoja. Perjantain vesiharjoitus meni kohtuullisen hyvän alun jälkeen persiilleen, mutta seuraavana päivänä sujui jo aika mukavasti, mitä nyt muutaman kerran tuli sössittyä, kun en malttanut odottaa noutolupaa. Paluumatkalla isäntä jutteli minulle, että ottaisin mallia muurarista. Uunintekijän kun pitää tietää ja osata, rakentaa ilman oikotietä pala palalta - ilman hötkyilyä. Jos labradorit osaisivat lukea kirjoitettua tekstiä, niin Hyryn Uunin saisin iltalukemiseksi.

Lohdutukseksi isäntä sanoi, että silloin kun on vaikeuksia, on katse suunnattava ylös. Olihan Ullallakin monenlaista vastoinkäymistä ja niistä on selvitty. Toisaalta tuota isännän kehoitusta katsoa taivaalle en ihan ymmärrä, mutta eiköhän asiaan tule selvyys jossakin vaiheessa, kunhan jaksan kulkea nokka pystyssä tarpeeksi kauan. Sen ainakin nyt tiedän, että kesätaivas on joka päivä erilainen.

 

Kesäkisa

Ullan tietokilpailukysymys liittyy tällä kertaa maantieteeseen, se kuuluu seuraavasti:

Missä osassa Eurooppaa on hiekkaa, valoa, lämpöä ja siesta? Jotta tehtävä ei olisi liian vaikea, alla muutamia kuvia vihjeeksi.Oikein vastanneiden kesken arvomme jälleen Saludo-paketin (edelliseen luontoaiheeseen kysymykseen tuli tasan yksi vastaus ja sekin oli väärin- jälkitehtävän oikea vastaus olisi ollut: Saukko).

Tässä vihjekuvat:

Onnea Topi - 11 v omapäistä toimintaa

Tasan 11 vuotta sitten 22.6. syntyi Kainuun korvessa aikamme legenda, Nurmeksen ihme, sorsien kauhu, paukkunoudon kuningas, oman tiensä kulkija, kaikkien narttukoirien unelma...Topi.

Laumamme onnittelee Topia syntymäpäivän johdosta!

Keskikesän taikaa

Topi kertoi, että nyt juhlitaan sitä, että päivä on pisimmillään. Että tästä lähdetään kohti syksyä ja talvea. Nyt on otettava kaikki ilo irti elämästä, sillä ihan näillä hetkillä aurinko lähtee taas pakenemaan kohti kauriin kääntöpiiriä. Juhannusta on perinteisesti juhlittu siten, että mennään maaseudulle, tapetaan sääskiä, paistetaan makkaraa ja ollaan seuraavana päivänä väsyneitä. Tätä hyväksi havaittua formaattia on sovellettu jo tuhansia vuosia. Raahen ympäristössäkin on useita jätinkirkoiksi nimettyjä kivikehiä, jotka Topin mukaan ovat toimineet aikanaan jonkinsorttisena vuosikalenterina. Kivikehässä on sellaisia aukkoja, joista on tiirailtu horisonttiin, että missä asemassa aurinko on; ettei pääsisi juhannus vahingossa lipsahtamaan ohi. Minulla ja isännällä on tuo juhannusformaatti jäänyt jotenkin päälle, sitä on kestänyt Kärsämänkylässä jo kolme viikkoa.

TYYNEN JUHANNUSILME

Niska jumissa

Ulla kertoi, että nyt ei tarvitse kastella turkkia rakennustyömaalla. Mökki on vesikattovaiheessa. Mutta niska on jumissa, kun joutui isännän rimpuilua katsomaan. Välillä teki niin pahaa, että piti ihan selkä kääntää. Homma olisi karannut täysin lapasesta ilman ammatimiestä.

Napapiirin sankari

Nyt on tarjolla kuivamuonaa. Sitä halvempaa jahtivahtia, jota myydään rautakaupassa. Kävin Rovaniemellä sössimässä metsästyskokeen. Sellainen viiden minuutin suoritus, jonka jälkeen tuomari keskeytti esitykseni. Olin nimittäin poissaoleva ja flegmaattinen. Nyt siitä on ihan kirjallinen lausunto, turha väittää, että olisin villi.

Kolmen tunnin kesä

Lämpäaalto saavutti Raahen. Jo aamulla oli aavistettavissa, että lämmintä pukkaa. Isäntäkin jurnutti Kauneuskanavan kohdalla, että "taitaa olla kevyttoppatakki ja fleecepusero nyt liikaa". Ja meno sen kuin yltyi. Kaupasta käytiin ostamassa kesäsandaalit. Mutta yksi Raaheen liittyvä perusasia taisi unohtua, nimittän se, että kesäkin tulee vasta kärsimyksen kautta. Siis että ensin täytyy olla vähintäänkin kolme viikkoa meren päältä puhaltavaa, mielellään pohjoisen puolelta puhaltavaa tuulta ennen kuin raahelaiset ovat ansainneet hieman lämpöä. Lämpömittari saavutti huimat 18 astetta plussaa iltapäivällä, mutta kuuden uutisten aikaan sai siirtää sandaalit syrjään odottamaan aikaa parempaa.

KAUNEUSKANAVA 10.6.2012

Vastaava mestari

Ulla palasi väsyneenä mökiltä. Kertoi, että vastaavan mestarin vastuu painaa. Suurin osa ajasta kuluu siihen, että pitää katsoa isännän perään. Onneksi rakennuksella on myös ammattimies Asko, joka huolehtii, että homma toimii.

Juhlaviikonloppu

Topi kertoi, että perhe valmistautuu sen 11 vuotisjuhliin. Talo on puunattu edustuskuntoon, kukkapenkit puhdistettu rikkaruohoista ja jopa asfaltissa ollut halkeama on paikattu bitumimassalla. Myös Topin suosikkipaikka - sauna - on tip-top. Jos sattuisi, että joku vieraista haluaisi vaikka pikku löylyt ottaa. Miksi muuten kiuaskivetkin olisi vaihdettu? Keittiön puolelle on tulossa Helena ja Kaija varmistamaan, että tarjoilu toimii reaaliajassa.

Ulla suomensi, että höpöhöpö. Että talon tytärtä juhlitaan, kun takana on Ullan toisella kielellä sanottuna studentexamen. Ulla kehui, että sillä on tämän talon nelijalkaisista paras yleissivistys, Åke-isä kun oli ehtinyt ennen ennenaikaista poismenoaan opettaa tyttärelleen mm. ruotsin kielen alkeet.

Homma etenee todennäköisesti niin, että Topi ja minut viedään Matille ja Reginalle viikonlopuksi hoitoon - kuulin isännän sanovan, että "pois jaloista". Ulla sen sijaan väittää itse pyytäneensä päästä kyläilemään Tiinalle, kun on jotenkin ollut viime aikoina kotona niin tylsää.