Hauki on kala

Tulva oli tänä keväänä poikkeuksellisen voimakas. Sen huomasi myös siitä, että hiekkaa on levinnyt vähän sinne sun tänne. Tulvan laskettua on ollut tapana laittaa pitkospuut Kärsämäojan yli. Siinä on sitten Ullan kanssa istuttu ja kuunneltu veden lorinaa sekä katseltu ojassa elävien pikkunahkiaisten touhuja. Niitä näkyy parhaiten siinä, missä ojan pohjassa on soraa. Nyt vähän huolestuttaa, että mitenkähän noiden veijareiden käy, peittääkö hiekka niiden asuinpaikat. Muutoin näyttää siltä, että tuttu perusporukka non saapunut kesänviettoon; räystäspääsky rakentaa pesää samaan paikkaan kuin aina ennenkin, kirjosieppo herättää klo 4.53, käki karjuu metsän puolella ja kun muut linnut hiljenevät, aloittaa laulurastas oman sooloilunsa. Mutta katiskaan joutuneen hauen kohtalo oli kova. Sitä lyötiin kepillä päähän ja sitten se  lähti ämpärissä kohti parin kilometrin päässä asuvan Kalevin paistinpannua.

Working retriewer

Usein kuulee sanottavan, että meillä käyttölinjaisilla labradoreilla on erittäin hyvä työmotivaatio. Työn ääressä vietin minäkin viikonloppua.

Tässä ensimmäisessä kuvassa katson, kun mökin perustusten laudoitusta puretaan.

Työn ääressä oleminen oli niin raskasta, että välillä piti käydä Kärsämäojassa uimassa. Sen jälkeen olikin jo paikallaan pieni lepohetki:

Liharuokaa

Isäntä herätti minut aamulla klo 5.00. Sanoi, että "Tyyne hyvä, nyt lähdetään Ylivieskaan noutajien taipumuskokeeseen. Että jos et nyt sössi, niin liharuokaa on tiedossa".

Muutettuani reilu vuosi sitten Oravasaaresta Raaheen, Topi piti minulle luennon Raahesta ja raahelaisuudesta. Siispä tiesin, että Kaj Chydenius sävelsi Raahen 350-vuotisjuhlavuodelle kantaatin Tyrni ei tuulissa taivu, mutta tämä isännän mainitsema noutajien taipuminen mietitytti koko menomatkan. Onneksi koepaikalla oli erittäin selväsanainen koetuomari, joka kertoi, mistä on kysymys. Nyt siis täytyisi noutaa erilaista riistaa sekä vedestä että maalta. Jotakin tyrnimäistä sitkeyttä ymmärsin siinäkin testattavan.

TUOMARI OHJEISTAA

Ajattelin, että onhan tämä nyt outoa, aikaisemminkin on pitänyt kaikenlasta riistaa noutaa, eikä siitä ole näin isoa asiaa tehty. Sama se, oli miten oli - ruoka ainakin oli hyvää, kunnon Guggenheimia:

Tyynelä

Nyt väsyttää. Vietin viikonlopun Tyynelässä, se on meille labradoreille vastaava paikka kuin Narnia tai Ihmemaa Oz ihmisille. Sinne eivät kaikki pääse, mutta tässä ohje sinne pyrkiville:

Ensinnäkin Tyynelään pääsy edellyttää uskoa. Sen olemassaolo on puolestaan riippuvainen isännästäsi tai emännästäsi. Katso omistajaasi silmiin ja kysy itseltäsi mitä näet? Jos voit uskoa omistajallasi vilpittömyyteen, on edellytykset Tyynelään pääsystä olemassa.

Toiseksi tarvitaan toivoa siitä, että ihminenkin oppii virheistään. Jos pystyt tukemaan isäntääsi siten, että onnistut korjaamaan hänen tekemiään virheitä, on edellytykset Tyynelään pääsystä olemassa.

Seuraavaksi sinun on löydettävä Tyynelän portti. Aja läpi Suomen, ja jos edellytykset Tyynelään pääsystä on olemassa, saavut Surkeeseen - paikkaan keskellä ei mitään. Koputa oveen...
...ja olihan siellä tuttuja:

TYYNE JA BILI

TYYNE JA OLLE

Valmiina syksyyn

Vuoden kierto on nyt hyvällä mallilla. Ainoastaan Suomen lyhyt kesä kärsittävänä ja sitten syksy saa. Sorsaparkki on  tuunattu, talvella raivattiin ympäriltä puustoa ja nyt siivottiin risut. Tämän offensiivin tarkoitus on varmistaa ensimmäinen lämpimän riistan noutoni. Sitten parkista tulee sorsien suojalampi. Viime syksynäkin kuvassa näkyvilla penkoilla istui lintuja kylki kyljessä, kun aseet paukkuivat merellä Tammanlahdella. Ja vedessä ui niin paljon heinäsorsia, että lammen pinta nousi lähelle tulvarajaa. Sorsat vetivät kuulemma pitkää tikkua siitä, kuka suostuu 20. elokuuta ammuttavaksi, jotta muut pelastuvat. Kuten Kolmessa muskettisoturissa - yksi kaikkien puolesta.

Aplodeja sorsille

Topi kertoi, että Talvivaaran kaivoksen jätevesialtaasta oli löytynyt kuolleita sorsia. Tv-uutisissa oli sanottu, että kaivosyhtiö aikoo jatkossa toimia siten, että se palkkaa työntekijöitä taputtamaan käsiään altaa reunalle, jotta sorsat ymmärtäisivät olla laskeutumatta myrkkyjä sisältävään altaaseen. Mielestäni tässä täytyy nyt olla jokin väärinkäsitys, koska yleensä aplodeja annetaan silloin, kun koetaan, että jokin asia on sujunut hyvin; esimerkiksi isäntä oli kertonut taputtaneensa käsiään yhteen Raahen Puhallinorkesterin kevätkonsertissa siksi, että musiikki oli ollut upean kuuloista, ei niinkään estääkseen soittamista.

RAAHEN PUHALLINORKESTERIN KEVÄTKONSERTTI

Topi on valmis toimimaan haukkuvana sorsankarkoittajana, jos sattuisi niin, että Raahen Laivakankaan jätevesialtaasta löytyy  jalat taivasta kohti kelluvia vesilintuja. Karkotushaukkua tuli jo harjoiteltua, kun telkkäpariskunta yritti viikonloppuna laskeutua Kärsämänojassa sijaitsevaan Tervalampeen.