perjantai 28. lokakuuta 2011

Ultima thule


Kurjet lähtivät syyskuun puolivälissä. Sorsat kuukausi kurkien jälkeen. Nyt on joutsenten vuoro.
Ihan meinasi häntä suoristua säikähdyksestä, kun kuulin isännän sanovan: "Tyyne-tyttöseni, nyt on aika sinunkin lähteä". Topin lähdöstä olen kyllä kuullut vitsailtavan, mutta se hetki on siirretty ainakin vuoteen 2020, Topihan aikoo nähdä uuden atomivoimalan toiminnassa. Kyseessä olikin metsäretki tuntemattomaan Ultima thuleen - Kärsämänojan maisemiin.


Siinä sitten mentiin koskemattomassa luonnossa, vain me kaksi. Ainoastaan susilauman ulvonta Heponevan takana rikkoi hiljaisuuden. Matkalla koimme vastoinkäymisiä, nälkää ja vilua.


Isäntä kertoi, että näillä kairoilla ei ihmisen jalka ole astellut sitten tervanpolton jälkeen. Nyt ollaan omillamme. Toivottavasti kuu valaisee paluumatkamme ja ohjaa takaisin takan lämpöön.

Päätin piristää selvästi kaihomielen valtaamaa isäntää tuomalla hänelle juuri metsästä löytämäni ketsuppipurkin. Opin kuinka nopeasti pienikin asia voi muuttaa tunnelman.


"Jaaha, Tyyne - mennäänpä tuohon tielle ja kävellään suoraan kotiin että ehditään aamukahville".

tiistai 25. lokakuuta 2011

Identiteettikriisi

Ulla kertoi kärsivänsä identitettikriisistä. Ollakko noutaja vai jäniskoira.

Ulla ja Lepus timidus

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Luonnollinen herääminen

Ei soinut viikonloppuna herätyskello ennen auringon nousua. Se tapahtui tänään ensimmäisen kerran elokuun 20. päivän jälkeen. Ovat kuulemma sorsat menneet. Ehdittiinkin jo nauttia rauhallisesta syysaamusta. Ullankin mielestä on tosi mukava, että ei tarvitse heti lähteä aamulenkille, mikäs tässä köllötellessä - ollaan vaan ihan hiljaa, niin luulevat että nukutaan...Hyvä, että ehti kahvi valmistua, kun minut jo vietiin autoon. Tojotan keula kohti Palokangasta ja ei kun reenaamaan. Topi huuteli saunan lauteiden alta perään, että "sen siitä saa, kun heiluttaa häntää pillin ja damikassin nähdessään".

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Maisemakuvia Suomesta

Isäntä kertoi, että  Anssi Tikanmäen maisemakuvia Suomesta-konsertti esitetään Raahessa marraskuun alussa. Sanoi menevänsä.

Rantsilasta
Topi sanoi, että ainoa maisema mitä hän tuntee on rantaniitty-pusikko-ryteikkö. Mutta jatkossa tilanne muuttuu, nimittäin kun Pyhäjoen ydinvoimala valmistuu, niin on siinä mitä katsoa. Jo pelkästään sen takia kannattaa siirtää vanhenemista vuoteen 2020, silloin alkaa atomit halkeamaan. Ei haittaa vaikka luita kolottaa, lauhdevedet lämmittää. Huono näkökään ei silloin ole haitaksi, keinovalossa näkee vaikka olisi vähän miinusta.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Edustuskuva

Topi pääsi taas isännän kanssa jahtiin, koska Ulla oli koko viikonlopun hakuleirillä. Tosin Topin mukaan kyse oli siitä, että kun olosuhteet vaikeutuvat ja kelit kylmenevät, niin tositoimiin tarvitaan kunnon koira. Että saunan lauteiden alla makaamisessakin on ainoastaan kyse mentaaliharjoittelusta. Tällä kertaa ei ollut edes camel-boots-syndrooma iskenyt. Ja lintuja Topi oli etsinyt ihan samasta lammesta kuin isäntäkin. Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Tässä varmaankin on kyse siitä, että vanhus varmistelee seuraavan jahtikauden avausta.
Topi 10 v