sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ulkovessan takana universum

Ulla kertoi käyneensä isännän kanssa iltapissalla kesämökillä siinä ulkovessan vieressä olevalla kedolla. Kärsämänkylässähän ei katuvalot loista, vain tähtitaivas ja kuunsirppi oli valaissut tätä toimitusta. Molempien katseet suuntautuneena kohti Otavan tähdistöä oli mietitty syntyjä syviä. Ulla kertoi vakuuttuneensa siitä, että jossakin tuolla universumissa täytyy olla planeetta, missä asustaa ETI-labradoreja. Isäntä oli kertonut kuulleensa uutisista, että jos planeetta on kovin suuri, niin painovoima muokkaa eliöistä matalia littanoita. Vähän niin kuin me koirat silloin, kun pitää osoittaa alistuvansa toiselle mahtikoiralle "anteeksi että olen olemassa"-asenteella, madella pitkin maanpintaa. Siinä huussin takaista taivasta katsellessa oli mieli herkistynyt siinä määrin, että Ullan oli pitänyt ulvoa pätkä Pablo Nerudan runoa Oodi koiralle (suom. Pentti Saaritsa):
"Vaellamme, mies ja koira joita yhdistää vihreä aamu ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys - jossa vain me olemme olemassa ...sillä lymyileviä lintuja ja salaisia kukkia ei ole olemassa kahdelle kaverukselle, kahdelle metsästyskumppanille...onni olla koira ja olla ihminen yhtyneenä yhdeksi eläimeksi, joka kulkee liikutellen kuutta jalkaa ja yhtä kasteenkosteaa häntää".

Kotiin paluun jälkeen Ulla palasi nopeasti maanpinnalle. Labradoreja ei ole luotu liikoja miettimään, riittä että tekee mitä käsketään:
Anni sanoi, että laitetaanpas cowboy-hattu päähän ja otetaan kuva. Se siitä runoilijan urasta.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

"Työmatkalla" ja muuta sumutusta

Olin isännätön. Isäntä kertoi lähtevänsä pitemmälle työmatkalle Pohjois-Karjalaan. Topi sanoi, että turha luulo; aina kun hänelle on sanottu, että "menen työmatkalle", niin taloon on tuotu uusi koiranpentu riesaksi. Ensin Ulla ja sitten minut.

Topi opetti muitakin perussumutuksia: Jos isäntä sanoo, että "käyn varastossa" - niin se viipyy siellä vähintäänkin kaksi päivää ja tuo sitten jahtivaatteet pyykkikoriin. Varauksella kannattaa suhtautua myös lauseeseen "lähdetkö mukaan, niin käydään autolla kaupassa" - silloin tilanne on todennäköisesti se, että ulkona sataa ja sinut halutaan laittaa pantaan kiinni ja raahata lenkille - kannattaa etukäteen katsoa säätieto ja pysyä lauteiden alla jos meteorologi ennustaa matalapainetta.


Ja niin kävi, että Topi oli taas oikeassa. Kohta kotiuduttuaan isäntä sanoi käyvänsä varastossa - otti Ullan mukaan ja viipyi siellä kaksi päivää. Sitten sain kuunnella sunnuntain ratoksi Ullan kehuskelua jahtikokemuksistaan - varaston ainoa huono puoli oli kuulemma se, että siellä oli hirveästi hirvikärpäsiä.

Ulla palauttaa
Jorin ensipudotus tallessa

maanantai 12. syyskuuta 2011

Alavilla mailla ylämaan karjaa

Topi kertoi pelastaneensa isännän henkikullan. Että ärhäkän oloinen ylämaan mulli oli puhkunut síihen malliin, että kohta tulee lähtö pyssymiehellä tältä rannalta - että EU:n ympäristötuella täällä ollaan kortetta syömässä kavereiden kanssa, sopimuspaperissa ei ollut mitään mainintaa siitä, että kaikenmaailman joutomiehet saa täällä hiippailla. Isäntä oli vain kävellyt sorsia katsellen autuaan tietämätömänä uhkaavasta tilanteesta. Varmaankin muistellut sitä kymmenen vuoden takaista tilannetta, kun oli tältä rannalta hanhen tuurilla saanut - oli sitten kotona kehunut, että nyt joutui Akka Kebnekaise pakastimeen, että YLE saa hankkia uuden lastenohjelman Peukaloisen retkien tilalle.

Topi siihen, että pistä mulli jäitä hattuun. Tulihan tuota nuorempana pistettyä kulmakunnan uroksia kunnolla turpiin, niin miksipä ei yksi sonnikin siinä sivussa tulisi hoideltua. Ja kotona on lisää ärhäköitä mustia narttuja, jos niikseen tulee. Toinen niistä on Åken tyttö - Kustaa Vaasan hovikoiran jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa - ja toinen on Henrik XIII:n suosikkimetsästyskoiran (suoraan alenevassa polvessa) jälkeläisen Ropelhall Ladin tyttärentytär.

Tällaisen uroteon jälkeen tuntuu oudolta, että kuuleman mukaan Ulla pääsee seuraavalle jahtireissulle.

Topi Parhalahdella

perjantai 9. syyskuuta 2011

Ylpeys käy lankeemuksen edellä - vai miten se oli?

Saihan noita Ulla kertomuksia jo kuulla ihan riittävästi: "Käytiin isännän kanssa Merikylänlahdella aamulennolla - juotiin kahvit Hietakarissa - Rovastinlammessa oli haavakko haapana - hanhitokka lensi Piikkikarinnokalla - Maunuksessa oli vesi korkealla...". Nyt on ollut vähän hiljaisempaa. Lähinnä on ollut puhetta antibiooteista ja haavanhoidosta.


Isäntä tuntui kyselevän kotona, että lähtisikö kukaan mökille, että ostettaisiin vaikka Columbo-DVD ja katsottaisiin parit murhat. Se voisi nyt piristää. Yksi vapaaehtoinen ilmoittautui heti.

torstai 8. syyskuuta 2011

Kurssinousua

Isäntä toi jahdista kotiin nilkuttavan ullan, oli jokin risu rikkonut anturan. Siihen Topi sanoi, että "Nyt meikäläisen kurssi nousee ihan kuin Kreikan valtiolainojen korko." Ja jo seuraavana päivänä Topia kuskattiin jahtiin. Kyllä Topi osaakin olla viisas. Se on sitä mieltä, että Ullalta on vaadittava vakuudet että jalka kestää,  jos se meinaa jatkossa jahtiin päästä; että vanhassa on vara parempi.
Topi on palannut metsästysreissulta
Ulla on kuitenkin sitä mieltä, että Topin kurssinousu taittuu nopeasti. Topi oli noutanut kaksi tavia ihan mallikkaasti, mutta paluumatkalla oli taas Camel-boots-syndrooma iskenut - se oli kulkenut omia polkujaan vieraiden miesten passipaikalle odottamaan pudotuksia ja isäntä oli joutunut hakemaan sen pois.