Tulva oli tänä keväänä poikkeuksellisen voimakas. Sen huomasi myös siitä, että hiekkaa on levinnyt vähän sinne sun tänne. Tulvan laskettua on ollut tapana laittaa pitkospuut Kärsämäojan yli. Siinä on sitten Ullan kanssa istuttu ja kuunneltu veden lorinaa sekä katseltu ojassa elävien pikkunahkiaisten touhuja. Niitä näkyy parhaiten siinä, missä ojan pohjassa on soraa. Nyt vähän huolestuttaa, että mitenkähän noiden veijareiden käy, peittääkö hiekka niiden asuinpaikat. Muutoin näyttää siltä, että tuttu perusporukka non saapunut kesänviettoon; räystäspääsky rakentaa pesää samaan paikkaan kuin aina ennenkin, kirjosieppo herättää klo 4.53, käki karjuu metsän puolella ja kun muut linnut hiljenevät, aloittaa laulurastas oman sooloilunsa. Mutta katiskaan joutuneen hauen kohtalo oli kova. Sitä lyötiin kepillä päähän ja sitten se lähti ämpärissä kohti parin kilometrin päässä asuvan Kalevin paistinpannua.