Isäntä kertoi kohdanneensa uskollisen lukijamme Annelin eräässä sukukokoontumisessa. Anneli oli ilmaissut huolestumisensa blogin hitaasta päivittämisestä. Kohtaamisen päätteeksi isäntä oli luvannut huomauttaa asiasta laumamme jäseniä.
Tuon kohtaamisen innoittamana rupesimme Ullan kassa laatimaan yhteenvetoa siitä, mitä kaikkea olemmekaan kohdanneet kuluneena kesänä. Omasta mielestäni kaksi jännittävintä kohtaamista oli kyykäärme ja Jussi. Varsinkin kyykäärmeen kohtaaminen oli todellinen yllätys. Isännällä oli nimittäin kesällä tapana käydä aamupissalla kesämökin puuvaraston vieressä kasvavan katajan luona. Ja siinähän se kyy köllötteli katajapuskan toisella puolella. Liekö saanut tarpeekseen joka-aamuisesta rituaalista, kun oli niin äkäisenä, että kaula opitkällä sihisi ja näytti minulle kieltään. Toisaalta minun mielestäni ihan ymmärrettävää, mutta ei isännän. Jätän tässä kertomatta käärmeen myöhemmät vaiheet, totean kuitenkin, että kohtaaminen jäi varsin lyhyeksi.
Jussin kohtaaminen oli puolestaan minulle järkytys. Makoilin ihan rauhassa mökin lattialla, kun ovi aukesi ja sisään tuli Jussi. Kuten lähimmät ystävät tietävät, olen oikeastaan sellainen hitaasti lähestyttävä narttu. Toisia ihmisiä siedän paremmin ja toisia huonommin. Esimerkiksi rakennuksella häärivän kirvesmiehen hyväksyin suhteellisen nopeasti, jo noin kuukauden tutustelun jälkeen. Puoli tuntia siinä sitten möykytin Jussille, kunnes koin, että viesti meni perille.
Topin kohtaaminen oli kesämökillä varminta Toyotassa. Iän karttuessa Topi on oppinut arvostamaan laatuaikaa hyvässä seurassa eli itsensä kanssa - saunan lauteiden alla. Topi ilmaisi halunsa lähteä mökiltä kotiin menemällä jo aamuvarhain Tojotaan istumaan, näin pystyi varmistamaan sen, että mukana ollaan jos auto jossakin vaiheessa suuntaa kohti Raahea. Topin omasta mielestä sen jännittävin oma kesäkohtaaminen oli Eko-puhallusvillan levittämiseen kehitetty kone. Topi onkin aina ollut erityisen kiinnostunut vihreistä arvoista, ns. ekologisista vaihtoehdoista.
Ullan mielestä mieleenpainuvin kohtaaminen oli Simo-siili. Sen nähtiin menevän kuistin laudoituksen alle. Tuntuikin oudolta, että se viihtyi siellä niin pitkään, yli kaksi viikkoa. Perheen nuoriso kävi kontallaan kuistin edessä lepertelemässä siilille, kunnes sen haju yltyi niin voimakkaaksi, että ihan pahaa teki. Ei ollut Simo sitten kuullutkaan, mitä sille oli juteltu - tämä tuli ilmi siinä vaiheessa kun raatokuoriaisia ilmestyi takakuistille.
