Juoksuajat on taas lusittu ja olemme palanneet laumassa normaaliin päiväjärjestykseen, paitsi että Topi sai taas ansaitun lepojakson, kun linnustukseen saattiin tyttöenergiaa. Täytyy myöntää, että tuota energiaa oli kyllä reippaan puoleisesti juoksun ollessa kiivaimmillaan. Ok, tunnustettakoon, että olin korvia myöten rakastunut Ullaan - väliäkö sillä, että edustamme samaa sukupuolta - olisin niin halunnut, että minulla ja Ullalla olisi yhteiset pennut. Rakkaus kun ei tunne rajoja.
Ullan jahtikausi alkoi heti suotuisissa merkeissä. Pohjanmaan tulva-alueilla kun on ollut vesilinnuille onnen päivät. Sen kun on vaan viitsinyt pitää siivilänokan auki viljavainioiden seassa uidessaan. Varsinkin lapsorsilla on nyt ollut evoluutioteorian luonnonvalinta puolellaan; sen verran suuri on tuon puolisukeltajan nokka.
 |
| ULLA JA LAPASORSAT |
Onneksi Topi ja Ulla eivät olleet näkemässä omaa ensimmäistä heinäsorsaani. Totuuden nimessä sen jahtireppuun päätyminen ei mennyt ihan isännän suunnitelmien mukaisesti. Hirvitti, kun heti olisi pitänyt lähteä outoon lampeen uimaan. Joten päätin(mme), että tämä lintu voitaisiin hakea yhdessä tuumin kahlaten.
 |
