Samaan aikaan, kun Topi patsasteli Unelmien poikamieskilpailun päätuomarina, minä ja Ulla opettelimme jäniksenpyyntiä Kärsämänkylällä. Arto Temmekseltä oli opastanut isäntää, että lumisateiden jälkeen metsäjäniksellä on tapana kyyhöttää tiukasti piilopaikassaan ja että silloin sen voi saada liikkeelle ihan lähietäisyydeltä, kunhan on koira joka ajaa sen pois suojapaikastaan. Eipä aikaakaan, kun isäntä haki kirjahyllystä Mikä tästä on mennyt? - luonto-oppaan ja esitteli meille jäniksen jälkeä. Että kun menojälki löytyy ilman paluujälkeä, niin sitten ollaan lähellä.
Ja löytyihän se jäniskin, tosin se lähti Ullaa lainatakseni liikkeelle kuin "kuppa Töölöstä", vain hajuvana jäi meidän ihmeteltäväksi:
