sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Meteoriitti

Arto Temmekseltä saapui isännän vieraaksi jänismetsälle Kärsämänkylälle. Mukana oli myös Mira; beagle - jäniskoirien aatelia. Koska Ulla lähti Raahessa vietetyn toipumisloman jälkeen takaisin Helsinkiin ja minulla on juoksuaika pahimmillaan, oli jälleen Topin momentum päästä mukaan jahtireissulle. Ei aikaakaan, kun Miran haukku alkoi kuulua lumisesta metsästä. Sinnikkäitä nuo beaglet, puoli metriä upottavaa lunta on niille vain hidaste. Ainakin kertaalleen tutkapannan signaali katosi, kun Mira upposi pää edellä metsäojaan. Arto nosti Miran hännästä takaisin jäljelle ja taas mentiin.
 
Kaikki sujui hyvin, kunnes Topi katosi. Ei auttanut huutelu tai viheltäminen. Topia käytiin etsimässä sieltä, mihin auto oli jätetty - ei jälkeäkään. Ei auttanut muu kuin lähteä uudestaan kävelemään omaa jälkeä pitkin ja sieltähän Topi löytyi keskeltä suurta hakkuuaukeaa. Topi kertoi nähneensä ohi kulkevat, autoa kohti tarpovat ystävät, mutta oli siinä vaiheessa vielä päättänyt seurata tilannetta.
 
KATSE TAIVAALLE
Topi perusteli ratkaisuaan sillä, että aina kun näkee taivaalla loistavan tulipallon, kannattaa ottaa rauhallisesti ja seurata tilanteen kehittymistä. Kyseessä ei nimittäin välttämättä ole aurinko, sen sijaan se voi olla meteoriitti tai jopa asteroidi. Siperiassa sellainen oli pari päivää sitten osunut maahan aiheuttaen suurta tuhoa.