Kymmenen askelta kesämökin kuistilta

...oli isännän suosikkiohjelmia menneinä vuosina. Tuon luonto-ohjelman idea oli se, että ei tarvitse matkustaa Serengetin kansallispuistoon kokeakseen luonnon läsnäolon. Se löytyy ihan vierestä. Ja näin joulupäivän tyynenä pakkasaamuna saatiin vielä fiilisbonusta matkantekoon.

Se me tiedettiin jo entuudestaan, että metsolla on reviiri tuossa ihan lähellä. Mutta homenokka on näyttäytynyt varsin harvakseltaa ja jahtikauden aikana tuskin lainkaan. Nyt se kuitenkin päästi meidät pöytänsä ääreen. Heikot on antimet myös näin juhlapyhinä, kun täytyy männyn neulasilla päivästä toiseen elää. Ja oksat rätisten se lähti, kun yritin tehdä tuttavuutta. Ei joulumieltä lainkaan.

HAKOMISMÄNTY

PÖYDÄN ALUS SIIVOAMATTA

Puhdas lumi paljastaa, että on täällä muitakin ollut liikkeellä. Kun tultiin lähisuon laitaan, alkoi ilmassa tuoksua vastustamaton teeren tuoksu. Kuono ylhäällä yritin etsiä sen alkulädettä puista, mutta lintuja ei näkynyt missään.Tuoksun alkulähde löytyikin maasta. Isännän laskujen mukaan yöpymiseen käytettyjä kieppejä oli pienellä alueella yli 30.

NAARASTEEREN KIEPPI

Ennen teeriparven laskeutumista kieppeihin on saman suon laitaa kulkenut metsäjänis ja sen jälkiä seuraten kettu. Olisi kai repolainen linnut lumen alta haistanut, jos ne siellä olisivat jo olleet. Nyt jälkijono kulki kieppien vierestä, eikä kettu ollut reitiltään poikennut.

Täytyy kuitenkin todeta, että on onni olla kunnon hajuaistilla varustettu koira. Taisi olla Kekkonen, joka totesi, että "niin on jos siltä näyttää". Turhan paljon jää ihmisiltä kokematta, kun liikkuvat luonnossa vain näkö- ja kuuloaistinsa varassa. Mutta yhtä eläintä en minäkään ole onnistunut näkemään, kuulemaan enkä myöskään haistamaan. Isäntä kutsuu sitä maisemaksi. Ulla kertoi, että usein isäntä pysähtyy metsästysreissulla ja toteaa, että "onhan hieno maisema". Kertaakaa se ei ole edes yrittänyt sitä ampua. Ja niin tänäänkin, "istuppa Tyyne siihen, on niin mukavan näköinen maisema, että otetaan teistä kuva". Jokin aisti meiltä koirilta siis kuitenkin puuttuu.

TYYNE JA SUOMAISEMA

 



 

Hyvää tahtoa

Topi palasi saunan lauteiden alta hyvää tahtoa puhkuen. Inkojen ennustama maailmanloppu ei sitten tullutkaan ja vuoden kiertokin kääntyi kohti tulevaa jahtikautta. Hyvä vire jatkui, kun Topi ilmoitti, että blogitekstin kirjoittamiseen liittyvät työehtoerimielisyydet on saatu ratkaistua hyvässä yhteisymmärryksessä isännän kanssa. Samassa yhteydessä soviittin myös kiista kolmen päivän koulutustakuusta: Tyyne pääsee Namusillan järjestämälle kolmen päivän koulutusreissulle Korpilahdelle Tyynelään, Ulla pääsee Helsingissä kolme kertaa agilityharjoituksiin ja Topi kolme kertaa sorsanpyynnin aloitukseen (aloituspäivät 2013, 2014 ja 2015). Topi haluaa näin toimia esimerkkinä työurien pidentämiselle.

 

Ja koska ilma suorastaan väreili hyvää tahtoa,päätettiin julkaista saman tien uudenvuodenlupaukset.

Tyyne: Lupaan noutaa sorsat vedestä ilman, että isännän täyty lähteä mukaan uimaan.

Ulla: Lupaan imuroida karvanlähdön aikaan omat karvani ja tehdä niistä Raahen Härkätorin puistoon tilataideteoksen nimeltään "Karvatonna on hyvä olla - imuri tukossa".

Topi: Lupaan, että Raahen alueelle suunnitellut energiantuotantoon liittyvät näkemykset saadaan yhteensovitettua siten, että löydetään ratkaisu, missä huomioidaan sekä kansantaloudelliset että aluetaloudelliset näkökulmat suhteessa Rion biodiversiteettisopimuksen ekologisen kestävyyden ja Kioton ilmastosopimuksen prinsiippien reflektioihin paikallistasolle.

 

 

 

 

 

Pääluottamuskoira

Pääluottamuskoira Topin tiedote 16.12.2012:

Olen julistanut Tyynen blogin (namusillankultapiisku.blogspot.com) työsaartoon. Syynä on jumiutuneet työehtosopimusneuvottelut. Vaadimme papanoiden höysteeksi koiranmakkaraa. Nollalinja ei nyt riitä.

Toistaiseksi teemme ainoastaan kuutamokeikkaa:

K12

Meillä koirilla homma menee niin, että emo suojelee pentujaan liialta väkivallalta murahtamalla. Siis kun roikutaan sisrusten turkissa liian pitkään tai kiskotaan emoa hännästä tai uhitellaan vanhemmille koirille tai ...pieni ärähdys ja kulmahampaiden vilahdus rauhoittaa kummasti.

 

Ihmiset ovat kehittäneet systeemin, jota kutsutaan lainsäädännöksi. Tiiliskiven paksuisista kirjoista voi katsoa, miten voi toimia eri tilanteissa. Sitten on olemassa toinenkin systeemi, jota kutsutaan lain tulkinnaksi - se tarkoittaa sitä, että ollaan eri mieltä siitä, mitä lakitekstillä tarkoitetaan. Tämän Topikin sai kokea itsenäisyyspäivänä. Topilta nimittäin evättiin mahdollisuus katsoa Tuntematon sotilas, koska kuvaohjelmalain mukaan: ” Kuvaohjelman tarjoajan on huolehdittava siitä, ettei kuvaohjelma, jonka ikäraja esimerkiksi väkivaltaaisuudesta ohtuen on 7, 12 tai 16 vuotta, ole tätä ikärajaa nuoremman katseltavana." Ja kaikkihan tietävät, että Topi täyttää 12 v vasta tulevana kesänä. Näin ollen Mediakasvatuskeskuksen mukaan Tuntemattoman sotilaan (K12) voi siis näyttää päivällä alle 12-vuotiaalle, jos hän katsoo sen aikuisen seurassa. Tätähän ei televisiokanava kykene varmistamaan, siksi Tuntematon siirrettiin alkamaan vasta klo 17.00, mikä taas ei sopinut Topille, koska se ei vaan sopinut Topille.

 

Mutkikkaaksi asia meni, kun oikeustieteen tohtori Riitta Ollila kritisoi YLE:n radiouutisissa Tuntemattoman sotilaan lähetysajan siirtoa. Hänen mukaansa sinänsä lainmukaista siirtopäätöstä ei olisi pitänyt toteuttaa eli lakia ei olisi pitänyt noudattaa. Mutta kuitenkin asianmukaista olisi ollut, jos asiaan oltaisiin puututtu jälkikäteen ja annettu varoitus sekä mahdollisesti uhkasakko siltä varalta, ettei lainvastaista toimintaa toistettaisi. Aivan.

 

Päätettiin mekin sitten uhmata lakipykäliä tekemällä oma elokuva Tuntemattomista kaukopartiokoirista. Siinä pääosan esittäjä tuntematon Topi johdattaa tuntemattoman Tuune ja Ullan kohti tuntematonta määränpäätä. Seuraavassa trailerissa näemme kuinka lopen uupuneet tuntemattomat partiokoirat joutuvat tulemaan toimeen tuntemattomilla luonnon antimilla, koska eväät ehdittiin hotkaista kasarmilla jo ennen päiväkäskyä:

 

 

 

Historian siipien havinaa

Aluksi toimituksemme haluaa onnitella kaksivuotissyntymäpäivätietokilpailumme voittajaa. Vastauksia kertyi niin paljon, että jouduimme suorittamaan arvonnan Tapanin ja Arton kesken. Molemmat vastanneista tiesivät Jimi Hendrixin syntymäpäivän ja Foxiladykin on varmasti tuttua kamaa. Arpa suosi tällä kertaa Artoa Temmekseltä, toimitamme palkinnon henkilökohtaisesti.

Mutta nyt asiaan, nimittäin Raaheen ja sen historiaan. Topi nimittäin kertoi, että kaupingin historiaan liittyvä kamala vääryys korjataan vuoden vaihtuessa. Ullan arvelu siitä, että kyseessä on jonkinsorttinen sotaretki sukuni synnyinseuduille Englantiin, osoittautui kuitenkin vääräksi. Raahelaiset eivät siis aio tehdä kostoretkeä saadakseen hyvityksen siitä, että engelsmannit kävivät Oolannin sodan aikaan vuonna 1854 polttamassa Varvissa 13 laivaa ja läheltä piti ettei viljamaksiinikin palanut. Topin mielestä raahelaiset oivat rauhaa rakastavia ihmisiä ja heille riittää tuon hävityksen hyvitykseksi se, että aikanaan Englannin Kveekkari-liikkeen jäsenet tulivat omantunnontuskiin ja lähettivät Raaheen anteeksipyyntökirjeen ja rahaa. Näillä rahoilla rakennettiin Pitkäänkariin noin kolmen kilometrin mittainen pätkä suoraa tietä.

Ei siis Oolannin sota, vaan rautatie - tai tarkemmin sanottuna sen puuttuminen. Urbaani, sukupolvelta toiselle jo äidinmaidossa siirtyvä legenda, on nyt saamassa päätepisteen. Raahelaiset ovat jo riittävän kauan kärsineet henkisesti siitä, että - legendan mukaan - paikalliset laivanvarustajat estivät rautatien tulon kaupunkiin, jotta siitä ei aiheutuisi ongelmia meriteitse tapahtuvalle rahtiliikenteelle. Tilapäistä helpotusta on tuonut ainoastaan se, että vuonna 1899 valmistui yksityinen pistorata kaupunkiin, mutta varsinaista ohikulkevien junien riemua kaupunkilaiset eivät ole koskaan saaneet kokea. Nyt kaikki muuttuu, kun Vihannin kunta ja Raahen kaupunki lyövät hynttyyt yhteen 1.1.2013. Silloin Vihannin rautatieasemasta tulee osa Raahea. Ullakin ymmärsi historiallisen tilanteen, kuinka mielessään voi  kuvitella konduktöörin kailottavan junassa "seuraavaksi Raahe", Ullallahan tuosta junassa matkustamisesta on jo kokemusta toisin kuin minulla. Ja eihän tuonne Vihannin asemalle on matkaa 35 km. Topi lohdutti meitä lainaamalla trumpetisti Louis Armstrongin - ensimmäinen ihminen kuussa - sanoja: Se voi tuntua suurelta matkalta villakoiralle, mutta on pieni askel labradorille.

VIHANNIN ASEMA 2.2.2012