Koska vappu on työn juhla, päätti Topi järjestää Kärsämänkylälle työnäytöksen. Perinteitä kunnioittaen tehtäväksi oli valittu ojankaivuu. Samainen oja oli kaivettu auki viime syksynä, mutta tulevaa vappua enteillen kaivannon pohjalle sijoitettua vesijohtoa ei silloin routasuojattu, koska odotettavissa oli, että kasvihuoneilmiön myötä talvi vetäytyy Suomesta. Ei vetäytynyt ainakaan viime talvena. Joten Topi päätti yhdistää työn ja huvin kutsumalla työnäytökseen kaikki tutut nuoret miehet maakunnasta, Saulin, Laurin ja Jorin.
Sitten odoteltiin. Juuri kun kottikärryt oli saatu asetettua kaivannon viereen iski työvoimapula. Ei tullut paikalle Sauli, ei Lauri eikä Jori.
Topi kertoi kuulleensa YLE:n suosikkitoimittaja Petteri Löppösen raportoineen, että ongelman taustalla on huoltosuhteen muuttuminen; työntekijöitä on yhä vähemmän ja eläkkeellä on yhä enemmän porukkaa. Tiesin kyllä, että Petteri on taas keksinyt omiaan, Sauli ja Lauri olivat väsyneitä, koska televisiosta tuli yöllä Real Madridin peli ja Jorilla on jokin juttu menossa Oulussa.
Jotta Kärsämänkylän vappu ei olisi mennyt ihan pilalle, siirryttiin sujuvasti seuraavaan ohjelmanumeroon eli vappupuheeseen. Vappunahan riemuitaan myös kevään alkamista. Olin otsikoinut puheeni Tyyne - neiti kevät, mutta sakea lumisade pakotti minut muuttamaan puheeni sisällön. Koska kuulijoitakaan ei työvoimapulasta johtuen tullut paikalle, pidin lyhyen katsauksen euroalueen tulevaisuudennäkymistä ja lopuksi haukuin kaikki mieleeni tulevat muut koirarodut, paitsi labbikset ja tollerit. Topin mielestä se oli sellainen perinteinen vappupuhe.