Tulevaisuuden tutkiminen on nyt suurinta huutoa. Kuulin radiosta, että Pekka Hímanen-niminen filosofi oli saanut tulevaisuutta pohtivasta kirjasestaan palkkioksi 700 000 euroa. Labradorin aivoilla laskettuna se vastaisi 14 000 säkkiä papanoita (laskentaperusteena 50 e keskihinta 15 kg ruokasäkille). Toisin sanoen se tarkoittaisi sitä, että tarjolla olisi 210000 kg kuivamuonaa. Jos ajatellaan, että labradorin keskimääräinen elinikä olisi 12 vuotta, niin joka päivälle olisi syötävää melkein 48 kg. Voiko pieni labradorityttö enempää toivoa?
Topin mielestä tohtori Himasen ongelmana on katu-uskottavuuden puute, täyttäähän Sinisen kirjan kirjoittaja tulevana syksynä vasta 40 vuotta. Ihmisten henkilökohtainen kriisikiintiö alkaa täyttyä vasta silloin, kun mittariin kertyy puoli vuosisataa myötä-, vasta- ja sivutuulta Pohjanmaan rannikolla. Siinä ajassa alkaa hahmottamaan jo rantaviivankin siirtymisen, joten täällä Perämeren rannikolla ajan kulun voi mitata metreissä.
Liminganlahdelle on maankohoamisen hahmottamiseksi pystytetty kylttejä osoittamaan rannan vetäytymistä. Vuonna 1986 merenranta lainehti noin 50 m lähempänä kuin nykyisin. Tuon vuoden tapahtumia olivat mm: Pieni Tshernpbylin ydivvoimalaonnettomuus, Halleyn komeetan vierailu aurinkokunnassamme, naispappeuden hyväksyminen ja Urho Kekkosen kuolema. Pekka Himanen oli tuolloin 13 vuotias.
