 |
Ulla oli pentuna erittäin kiinnostunut luonnosta ja erityisesti sienistä. Ulla oppikin nopeasti tunnistamaan esimerkiksi syötävät rouskut siitä, että niiden heltoista valui puraistaessa maitiaisnestettä. Mutta sitten meni sekaisin isohapero ja punakärpässieni. Ei aikaakaan, kun kaahattiin Kärsämänkylän mökkitiellä kaasu pohjassa kohti Oulua. Päivystyksessä olikin jo tiputuspussi valmiina, kun saavutiin perille. Isännän kertoman mukaan silloin viellä jaksoi jännittää myrkytyksen jälkeen tehtyjen maksa-arvoja mittaavien verikokeiden tuloksia.
Seuraava tiputusreissu on malliesimerkki siitä, mihin liika siivousintoilu voi johtaa. Ulla päätti osallistua kodinhoitoon syömällä lattialla lojuvat sukat. Ja taas mentiin kaasu pohjassa tiputukseen. Tällä kertaa päivystävä lääkäri löytyi Siikajoelta. Lääkäri kertoi, että suolen tukkinut tennissukka (numeroa 45) esti veden imeytymisen suolen seinämän kautta ja aiheutti nestehukan. Ulla ei kuitenkaan moisesta lannistunut, seuraavaalla viikolla toinen sukka saatiin tulemaan suolen läpi parafiiniöljyn avulla. Perheen äiti muistelee vieläkin lämmöllä sitä keväistä aamua, jolloin hän oli painanut lapion kärjellä maata vasten Ullan peräpäästä pilkistävää sukkaa. Ulla on edelleen kiitollinen emännän kekseliäisyydestä.
Seuraava tiputusta vaativaa reissua saatiin odottaa aina seuraavaan syksyyn saakka. Jahtireissulla sattunut kyyn pisto ei Ullan mielestä sinällään käynyt kovinkaan kipeää, mutta olihan jalan turpoaminen tietysti hieman hankala asia. Sen sijaan pahemmalta tuntui, kun sorsajahdin yhteydessä Merikylänlahdella jokin tuntematon terävä esine puhkaisi anturan. Isäntä muistelee vieläkin lämmöllä tilannetta, missä piti ratkaista miten kantaa ase, reppu ja labradorinnoutaja rannalta autoon. Mutta siitäkin selvittiin. Tosin Ulla oli sitä mieltä, että tiputuksessa annettu antibioottikuuri olisi ollut tehokkaampi kuin perinteinen suun kautta annettu lääke.
Talvihan on perinteisesti ollut labradoreille lepoaikaa metsästyksestä. Silloin on aikaa sairastaa vaikkapa kroonista korvatulehdusta. Eläinlääkärin mielestä sitä oli tehostanut mehevä sienikasvusto korvakäytävässä. Neljännen antibioottikuurin jälkeen olisi voinut olettaa, että pieni tiputus olisi viimeistään nyt ollut paikallaan, mutta olihan nukutuksessa tehty korvan huuhtelukin uusi kokemus.
Joten tätä taustaa vasten Ullan ksylitoli-myrkytys-tiputus-maksalääkitys-verikoekontrolli on ihan ymmärrettävä jatkumo. Topin mielestä Ullan taksimatkassa Viikin eläinlääkäripäivystykseen oli liioittelun makua. Jalkapallotermein sanottuna "filmaamista". Ullan mielestä mittariajelua on turha kadehtia varsinkin, kun muistellaan Topin "viimeistä" matkaa Ouluun. Silloin syynä oli ollut vain tukkeutuneet anaalirauhaset.
