Porukat kävi eilen Erja Lyytisen levynjulkistamiskonsertissa. Olihan se ollut bluesin juhlaa. Siihen Topi, että häntä kutsuttiin nuorempana Pyhäjoella Howlin' Topiksi amerikkalaisen blueslegenda Howlin' Wolfin mukaan. Topin mieli herkistyi jälleen muistelemaan lukuisia metsästysreissujaan, kuinka suistomaalla rastas soitti huiluaan, virran toiselta puolen kuului tehtaan huminaa - niin tyyni, hiljainen oli koko suistomaa ja vanha virta rullasi uomassaan.
Ulla oli kuitenkin sitä mieltä, että tämän lauman blues-mies ei löydy saunan lauteiden alta. Että jos karvanväriä on katsominen, niin mustan musiikin sielu löytyy narttuosastolta. Sitä paitsi Ulla on ainoa, jolla on näyttöä musiikillisesta tulkinnasta. Topi halusi kuitenkin korostaa sitä, että blues on mielentila, että elämässä täytyy kokea riittävästi kolhuja, jotta sielu saavuttaa bluestilan. Ulla kuitenkin väitti, että se, jos joku, on sentään käynyt lähellä tuonpuoleista, väittää nähneensä jo "valon" sen jälkeen, kun oli pentuna syönyt mökillä kärpässienen - Topi siihen, että se valo taisi kuitenkin olla isännän otsalampun loiste, kun Ullaa oli kiidätetty eläinlääkäriin tiputukseen keskellä yötä.
