Pohjanmaalta Päijänteelle

Käytiin isännän kanssa lomareisulla synnyinseudulla Oravasaaressa.

Tauko Pihtiputaalla.

Sattuneesta syystä jouduin jättämään kotimaisemat jo varsin nuorena - luovutusikähän oli jo seitsemänviikkoisena. Reino Helismaan teksti kotoaan lähtevästä nuorukaisesta on ehkä lähinnä sitä tunnelmaa, kun lähdin kylmänä tammikuun iltana kohti Raahea...

"Ei kotini ovi ees narahtanut, tyttö kun maailmalle lähti.
Synkkänä  se tuijotti vain, yksi vain kirkasti taivallustain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti."

Kovin on erilainen Suomi maisemiltaan Perämeren rannikolla ja Pohjanmaalla. Hieman kadehdin siskoa, joka sai jäädä synnyinseuduilleen, niin hienoa maaseutumaisemaa peltoineen, metsineen ja järvineen Oravasaaren alueella on. Ja tietenkin Päijänne. Ulla lohdutti, että sitten kun sorsastus alkaa, niin saan tutustua tarkemmin merenrannikon rantaniittyihin. Että siellä on puolestaan sitä avaruutta maisemassa. Paitsi että ei minua kuulemma oteta metsälle ennen kuin olen oppinut perusasiat - se voi kestää, kun tietää kuka on narun toisessa päässä.

Mukavaa oli. Sain harjoitella sukulaisten kanssa. Homma meni niin, että  sisko näytti ensin mallia että mitä tehdään ja miten - tämä on kai sitä mallioppimista. Sitten oli minun vuoroni.

Vesinoutoharjoitus