Puutarhatuholainen

Kuunliljoihin on iskenyt tuntematon tuholainen. Kaikki kukinnot ovat häipyneet, ihan kuin olisi veitsellä leikattu...siistiä työtä, jäljellä vain kukkavarsi.

Mestauspölkky

Ulla kertoi, että nyt on kriittiset ajat. Että sorsastuskausi alkaa ihan justiinsa ja juoksuajasta ei tietoakaan. Moni sorsa on lupunut nahastaan tuon kuvassa näkyvän pölkyn päällä. Ulla päätti mennä sen viereen fiilistelemään, josko sitten alkaisi hormonit hyrräämään.

Kasvioppia, osa 2.

Nyt selvisi, mistä virallinen nimeni Namusillan Kultapiisku tulee. Sehän on kasvi. "Toisinaan kultapiisku on vain vaaksankorkuinen ja kukinnoltaan vaatimaton ja viihtyy monenlaisissa kasvuympäristöissä". Pakkohan se on.

Kultapiiskulle on kirjattu paljon eri käyttömuotoja kansanlääkinnässä, myös tieteellinen lajinimi solidago viittaa parantamiseen, sen on todettu vaikuttavan esim. kihtiin ja ripuliin.

Kultapiisku Kärsämänkylällä

Muutoin kulunut viikko meni kedolla kirmatessa, välillä käytiin uimassa ja raatteen varsia syömässä. Sitten me oksennettiin. Topi vietti suurimman osan ajasta lautakasan tai kuistin penkin alla piilossa.

Illalla katsottiin DVD:ltä Columboa, vanhoja jaksoja. Paras oli se, missä Johnny Cash näytteli vankilasta vapautunutta gospel-laulajaa, joka murhasi vaimonsa. Lavasti sen lento-onnettomuudeksi.

Sitten me otettiin päikkärit. Topi ei ole kuvassa, koska se oli lautakasan alla. Osoitti mieltään, kun Jussi ei ottanut sitä mukaan Ouluun.

Typpilannoitusta luonnollisesti

Myönnetään, että se omenapuun jyrsiminen oli tietynlainen - etten sanoisi ylilyönti. Ahkerasti olen kuitenkin pyrkinyt lannoittamaan piha-aluetta - etten sanoisi vaivoja säästämättä. Mutta ei nämä täkäläiset perennat ja pensaat siitäkään huolimatta kasva niin kookkaiksi ja reheviksi kuin kotiseudulla Oravasaaressa. Topi tiesi kertoa, että sen kotiseudulla Nurmeksessa on vieläkin karumpaa kuin Raahessa. Että kun siellä oikein ahkerasti nostaa koipea omenapuun juurella, niin saattaa se jopa omenan pukata syyskesällä, ellei sitten satu yöpakkanen iskemään.

Pohjanmaalta Päijänteelle

Käytiin isännän kanssa lomareisulla synnyinseudulla Oravasaaressa.

Tauko Pihtiputaalla.

Sattuneesta syystä jouduin jättämään kotimaisemat jo varsin nuorena - luovutusikähän oli jo seitsemänviikkoisena. Reino Helismaan teksti kotoaan lähtevästä nuorukaisesta on ehkä lähinnä sitä tunnelmaa, kun lähdin kylmänä tammikuun iltana kohti Raahea...

"Ei kotini ovi ees narahtanut, tyttö kun maailmalle lähti.
Synkkänä  se tuijotti vain, yksi vain kirkasti taivallustain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti."

Kovin on erilainen Suomi maisemiltaan Perämeren rannikolla ja Pohjanmaalla. Hieman kadehdin siskoa, joka sai jäädä synnyinseuduilleen, niin hienoa maaseutumaisemaa peltoineen, metsineen ja järvineen Oravasaaren alueella on. Ja tietenkin Päijänne. Ulla lohdutti, että sitten kun sorsastus alkaa, niin saan tutustua tarkemmin merenrannikon rantaniittyihin. Että siellä on puolestaan sitä avaruutta maisemassa. Paitsi että ei minua kuulemma oteta metsälle ennen kuin olen oppinut perusasiat - se voi kestää, kun tietää kuka on narun toisessa päässä.

Mukavaa oli. Sain harjoitella sukulaisten kanssa. Homma meni niin, että  sisko näytti ensin mallia että mitä tehdään ja miten - tämä on kai sitä mallioppimista. Sitten oli minun vuoroni.

Vesinoutoharjoitus