Pikkusen pitänyt kiirettä

Viime viikonloppuna oli Jyväskylässä family meeting - oli tosi mukavaa. Siellä pellon laidassa oli iso koivu. Koivun takana oli pusikko. Sen laitaan minut vietiin. Ensin piti istua - sitten osoitettiin pusikkoa ja käskettiin etsiä. Ja voi ihme - siellähän oli kuolleita variksia ja iso lokki. Niitä minä sieltä kiikutin isännälle ja voi sitä riemua. Pienistä asioista on ihmisen ilot luotu.

Torstaina Kärsämänkylälle mökkeilemään. Tulva oli hieno, kävin jo lorkkimassa, kylmältä vaikutti. Tosin Ulla meni heti uimaan, ja kun se muka pentuna pelkäsi vettä.

Tuleva koulutusviikonloppu mietityttää; mittasivat farmarin perätilan - että mahtuisiko siellä lähes kaksimetrinen isäntä nukkumaan. Minun kanssani. Palataan asiaan.