Kuvauksessa

Ulla ja minä

Meitsi

Ulla

Topi

Luulin, että lonkkakuvauksiin mennään, mutta kyseessä olikin perhealbumi. Kuvat: Janita Autio.

Manikyyri vai mikä se oli?

Topi on opettanut minulle, että kun kuulet sanan "kynsienleikkuu", niin kannattaa suksia saunan lauteiden alle piiloon. Topin mielestä sanapari "ulkona sataa" tarkoittaa ihan samaa. Minun mielestäni Topi on todella viisas, eihän sitä muuten olisi kymmenvuotiaaksi noin hyväkuntoisena selvinnytkään.
Tästä syystä en käy Topin kanssa makuasioista kiistelemään, mutta taitaa manikyyrissä olla mukavampaa kuin lauteiden alla.

Pauketta ja biokaasua

Tänään käytiin katsomassa veteraanien pistoolikilpailua, sellaista missä ensin juostaan ja sitten ammutaan. Kuuleman mukaan samalla testattiin, että miten suhtaudun paukkeeseen. En mitenkään, paitsi pikku ihottumaa pukkasi kuonon päähän - kuten kuvasta näkyy.

Ampumaradalle tuulahti jostakin tuttu metaanin tuoksu. Ehdin jo ajatella, että mahtaa olla jossakin iso labradori, kun moisia päästelee - meillä se on lähinnä ollut minä, joka on saanut porukat hieromaan silmiään. Ymmärsin isännän puheista, että tuoksu on peräisin vanhalta kaatopaikalta. Siellä on asennettu jätevuoreen sellaisia putkia, joista kaasut pääsee pois.

Raahen käytöstä poistettu kaatopaikka

Kesä

Äiti sanoi meille pentulaatikossa, että kaikki muuttuu kunhan hieman kasvatte. Että kaikki ei ole aina valkoista ja kylmää - viellä tulee aika jolloin kaikki on vihreää, silloin aamupissakaan ei jäädy kaarelle ja maailma täyttyy äänistä.

Ulla ja pionit

Silta yli synkän virran

Nyt pääsee vastarannalle kuivin tassuin. Sen takana on maailma avoin. Ainakin Topin mielestä. Se karkasi heti, kun viimeiset puut oltiin asennettu. Isäntä on puhunut, että Topilla ne lonkat jo kolottaa. Ei näyttänyt siltä.

Minulle äiti sanoi pentuna, että "Tyttö hyvä, kaksi neuvoa sinulle annan ja niillä selviydyt elämässä: Älä mene liian kauas ruokakupista ja muista noutaa mitä käsketään."

Äitienpäivä

Puhuivat, että kevätkauden virallinen avaus on tänä viikonloppuna ja että sijoittuu nyt sattuneesta syystä äitienpäivään. Perinteisestihän sitä on vietetty työn juhlan merkeissä vappuna, mutta silloin oltiin isännän kanssa reissussa. Osasin aavistaa jotakin erikoista, mutta en sitä, että moinen aarre kaivetaan kompostikasaan. Mitä haaskausta.

Kompostin kaivuuseen minua ei kelpuutettu, mutta Ulla on jo aikaisemmin opastanut minua puutarhahommissa. Puutarhahommia tehdään siten siten, että otetaan tukeva etunoja asento ja kaivetaan kivijalan vierustaa, kunnes vastaan tulee maahan asennettu kanaverkko. Sen voi varovasti repiä syrjään ja sitten jatkaa kaivamista. Ulla leuhki, että se on kerran ehtinyt kaivaa niin syvälle, että vastaan tuli valkoista styroksia. Se oli silloin, kun kanaverkko ei oltu viellä asennettu maahan. Homma menee siten, että kilpaillaan kumpi ehtii kaivaa syvemmälle ennen kuin isäntä tulee kuistille karjumaan kuin leijona.

Väsyttää

Hela vappuveckoslutet Namusillan kennelin järjestämässä koulutuksessa Rautalammilla. Nukuin autossa kaksi yötä. Ensimmäisenä yönä isäntä änkesi viereen, pikkusen oli ahdasta. Aamulla yhtä jalkaa lähdettiin, kaste tuulilasissa.

Pentusanakirja olisi tarpeen, puhuivat muistista, maltista, markkeerauksista, hausta, jäljestä, walk upista...

Aivan huippu juttu oli se, kun joku setä oli metsässä ja sillä oli naruun köytetty kani. Sillä se veti raatoa mätthältä mättähälle. Ja sitten sain käydä hakemassa sen (siis kanin). Mukava oli katsoa myös "vanhojen" koirien harjoituksia.

Ja olihan siellä velipoikakin - muisteltiin, miten yhdessä syötiin omia paskoja pentuhuoneessa: taitaa olla nin, että veli onnistui silloin paremmin, sen verran suuremmaksi oli kasvanut.

Tyyne ja Huippu

Tässä harjoiteltiin lauantaina